Koulussa tapahtuvat tapaturmat

Välitunneilla ja liikuntatunneilla sattuu ja tapahtuu.

Lähes puolet koulutapaturmista sattuu välitunnilla ja noin kolmannes liikuntatunnilla. Useimmiten välituntitapaturma sattuu nuorelle oppilaalle, joka käy alakoulun alimpia luokkia. Kun koululaisten ikä lisääntyy, alkaa liikuntatapaturmien määrä kasvaa suhteessa välituntitapaturmiin: yläkoululaisilla liikuntaan liittyvät tapaturmat ovat jo välituntitapaturmia yleisempiä.

Useimmat koulutapaturmat ovat lieviä ruhjeita tai kolhuja, jotka voidaan hoitaa koulussa tai kotona. Toisinaan tapaturman seurauksena on kuitenkin hakeuduttava terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle.

Sukupuolten välillä ei ole merkittävää eroa tapaturma-alttiudessa, kun liikunta on ohjattua. Välitunnilla ero on sitä vastoin selkeä: poikien osuus välitunneilla sattuvista tapaturmista on lähes kaksi kolmasosaa. Välituntitapaturmat sattuvat tyypillisesti erilaisissa vapaamuotoisissa peleissä ja vauhdikkaissa leikeissä.

Tampereen kaupungin peruskouluissa vuonna 2010 sattuneista tapaturmista on tehty selvitys. Yläkouluissa sattuneita tapaturmaisia vammoja kohdistui eniten sormiin. Polvi, nilkka, kasvot, ranne, silmä ja kämmen olivat seuraavaksi yleisimpiä tapaturmaisten vammojen sijaintipaikkoja. Noin joka kymmenenteen raportoituun fyysiseen vammaan liittyi jonkinlaista väkivaltaa.

Monta konstia vähentää koulutapaturmia

Koulutapaturmien ehkäisyssä keskeistä on riskitekijöiden minimointi ja vääränlaisiin toimintatapoihin puuttuminen. Välitunneilla tämä tarkoittaa erityisesti selkeiden pelisääntöjen sopimista ja valvonnan olemassaoloa. Välituntivalvonnalla voidaan puuttua sääntöjen vastaiseen toimintaan.

Liikkumisen ja välituntialueiden turvallisuuteen tulee kiinnittää huomiota esimerkiksi liikuntavälineitä, kiipeilytelineitä, liikuntapaikkojen pintoja, maisemointia ja muita olosuhteita koskevissa päätöksissä. Esimerkiksi kiipeilytelineet tulisi sijoittaa asfaltoidun pinnan sijaan pehmeämmän hiekan päälle.

Myös liikuntatunneilla on tärkeää noudattaa sääntöjä ja ohjeita sekä pyrkiä minimoimaan mahdolliset loukkaantumisriskit. Tehokkaita vammautumisriskiä alentavia toimenpiteitä ovat riittävästä ja kuhunkin liikuntatilanteeseen valmistavasta alkuverryttelystä huolehtiminen ja riittävien liiketaitojen opettaminen. Suuri osa liikuntavammoista johtuu liikkujan puutteellisista taidoista tai virhearvioista.

Suojavarusteiden käyttö on myös ensiarvoisen tärkeää: patjojen, kypärien, polvi- ja rannesuojainten sekä erilaisten suojahanskojen ja -lasien avulla voidaan parantaa liikunnan turvallisuutta, jolloin liikuntakokemus on nuorelle entistä positiivisempi. Oikeanlaisilla lattiapinnoitevalinnoilla ja lajiin soveltuvilla jalkineilla voidaan ehkäistä mm. nilkan ja polven nyrjähdysvammoja sekä liukastumisista aiheutuvia tapaturmia.

Yksi tärkeä tekijä kouluajan turvallisuuden parantamisessa on opettajien, oppilaiden ja muun koulun henkilökunnan ensiaputaitojen lisääminen. Tällä hetkellä Suomen kouluissa on terveydenhoitajan lisäksi keskimäärin neljä ensiaputaitoista henkilöä sataa oppilasta kohden. Oikein suoritettu ja nopea ensiapu on tärkeää vakavissa tapaturmissa, jolloin se voi pelastaa ihmisen hengen. Tavallisissa koulutapaturmissa voidaan tapaturman aiheuttamia vammoja lievittää ja paranemista jouduttaa nopeilla ensiaputoimilla.

Takaisin sivun alkuun