Ryhdillä on väliä
Ryhti tarkoittaa ihmisen kehon olemusta sen eri asennoissa.
Hyvä ryhti saavutetaan lihaksien, jänteiden, luiden ja nivelien yhteistoiminnalla. Ryhti on myös osa kehon kieltä. Hyvää ryhtiä pidetään hyvän itsetunnon ja myös terveyden merkkinä.
Ryhti liikelaajuuden pohjana
Lihas säätelee omaa pituuttaan sen mukaan, missä sitä eniten tarvitaan. Kiristyneet lihakset ovat venyteltävissä takaisin lepopituuteensa. Esimerkiksi lonkan koukistajat lyhenevät, kun istutaan useita tunteja päivässä. Vastalääkkeeksi tulisi tehdä lonkankoukistajan venytysliikettä muutama kerta päivän aikana.
Toinen tyypillinen esimerkki lihaskireydestä löytyy hartian seudulta. Moni istuu pulpetissa, tietokoneella tai pelikonsolin ääressä tunteja, viikkoja ja jopa vuosia kumarassa ryhdissä, hartiat edessä. Ajan myötä rintalihakset kiristyvät niin, että käsien nostaminen ylös suoraksi ei enää onnistu. Perinteinen venyttely tuo tähän korkeintaan lievän avun. Sen sijaan toimintatapojen muuttaminen ja kevytkin päivittäinen aktiivinen tekeminen venyttyneestä tilanteesta kohti keskiasentoa muokkaa kiristynyeitä lihaksia pidemmäksi.
Hyvä ryhti edesauttaa siis vartalon liikelaajuuden hyödyntämistä. Hyväryhtinen henkilö pystyy ojentamaan lonkan loppuun ja nostamaan olkavarren mahdollisimman ylös. Hyvän liikelaajuuden liike-esimerkkejä ovat kävelyn varvastyöntö loppuun asti, juoksun työntövaihe, monet heittoliikkeet ja erilaiset ponnistukset. Huonoryhtisellä nämä liikkeet jäävät useimmiten vajaiksi ja tehottomiksi. Joissain tapauksissa myös vammariski suurenee toiminnallisten rajoitusten takia.
Ryhti on myös keskivartalon hallinnan perusta
Useimmissa liikuntasuorituksissa on kyse ihmisen painopisteen hallinnasta. Lihakset ympäröivät painopistettä käytännössä joka suunnalta. Ne välittävät käsien ja jalkojen tuottaman voiman painopisteeseen ja liikuttavat sitä. Hyväryhtinen, keskivartalonsa hallitseva liikkuja kykenee kohdentamaan raajojen tuottamat voimat painopisteen liikuttamiseen. Näin lihastyölle saadaan paras hyöty.
Huonoryhtisellä painopistettä ympäröivät lihakset ovat usein laiskoina tai jopa täysin passiivisina ainakin yhdestä suunnasta, usein vatsan puolelta. Tällöin lihasten tukitoiminta keskivartalon alueella jää heikoksi. Tuen heikkous aiheuttaa raajojen tuottaman voiman kohdistumista ohi painopisteen. Tämä näkyy liikkumisessa ylimääräisinä kiertoina ja vääntöinä, jotka ovat usein myös rasitusvammojen taustalla.
Lihaksen suorituskykyä voi parantaa hyvällä ryhdillä
Hyvässä ryhdissä lihas työskentelee niin, että se kykenee tuottamaan voimatason aina maksimiin asti. Mikäli lihas joutuu tuottamaan voimaa supistuneesta tai selkeästi venyneestä alkutilanteesta, sen voimantuottomahdollisuudet heikkenevät selvästi. Näin huonoryhtinen henkilö ehkäisee itse lihastensa tehokasta käyttöä.
Hyvä ryhti mahdollistaa myös oikeiden lihasryhmien käytön oikea-aikaisesti. Huonoryhtisellä sen sijaan lihasparien yhteistyö on heikompaa ja osa tuotetusta voimasta menee hukkaan. Hiki tulee, mutta maisema vaihtuu kovin hitaasti.
Huonon ryhdin seurauksia
Ihmisen pää painaa 4,5–5 kg. Jos pää on esimerkiksi koulutunneilla istuessa pitkiä aikoja eteen työntyneenä, joutuvat niskan lihakset kannattelemaan sitä koko ajan. Ilman asennon korjausta alkaa ilmetä jatkuvasta jännityksestä aiheutuvia niska- ja hartiaseudun ongelmia sekä päänsärkyä. Istumisen ergonomiaan kannattaa kiinnittää huomiota niin koulussa kuin kotonakin.
Huono ryhti ja puutteellinen lantion ja lonkan alueen hallinta puolestaan altistavat polvien kääntymisen sisään. Nämä "pussaavat polvet" voivat altistaa polviongelmiin. Näitä polviongelmia ovat mm. Osgood-Schlatterin tauti (eli OSD) ja polvilumpion erilaiset liikehäiriöt. Polvivaivat voivat olla pitkäaikaisia. Oireiden esiintymisen aikana, kun rasituksessa ilmenee kipua, tulee vähentää rasitusta kunnes tilanne rauhoittuu.
Selän asennon hallinta vaikuttaa koko vartaloon ja pitkälti myös alaraajojen alueelle. Notkoselkä tai liian pyöreä selkä vähentävät selän kuormituskestävyyttä selkeästi ja ne altistavat selkävaivoille. Selkävaivojen aiheuttajana voi olla myös lonkan sivuttaisen pidon puute, esimerkiksi lonkan liiallinen keinuminen kävellessä puolelta toiselle.
